Kesä tuli, kesä meni

Ei oikein tehty ihmeempiä, mutta tässä hieman keskiyön kesätunnelmia. Närrikin pääsi vapailemaan paljon! :)

Se pieni ero.... (Närri VS Velmu)

Lääkäriin, lääkäriin

Parin kuukauden päivitystauko takana, Velmu on tässä taas sairastellut ja oma jaksaminen ollut sen jäljiltä ihan nollassa.

   Helmikuun lopuilla alkoi raju oksentelu (perjantainapa tietenkin) ja veden hotkiminen sekä selkeä pahoinvointisuus, lauantai-aamuyöllä oli jo niin nuutunut kun ei nesteet olleet pysyneet sisällä että tungin omia Primperaneja naamaan niin sain oksentamisen loppumaan. Lisäksi Antepsinia viikonlopun yli, maanantaina lääkäriin. Katsottiin suppea verenkuva ja tunnusteltiin yms., diagnoosi gastriitti-epäily, tulehdusarvot ei koholla jne. verikokeissa mitään näkynyt. Sai nesteytyksen ja glukoosia niskanahan alle ja pahoinvointilääkettä pistoksen, matkaan Promaxia, Cereniaa ja Omeprazolia. Ruuan vaihdoin heti kypsennettyyn lihaan ja viljattomaan purkkiruokaan sekä piimään kun oksentelu alkoi. Aluksi kypsennetty lihakaan ei kelvannut (kurkku tms. oli niin kipeä jo varmaan että palaset tuntuivat ikäviltä), mutta piimä ja purkkiruoka herättivät ruokahalun. Lihan vedin smoothie-makerin läpi piimän kanssa niin alkoi sekin maistumaan ja jonkin ajan päästä myös palaset menivät alas.
   Ensin näytti että lähteepi paranemaan tilanne mutta ei, jo saman viikon perjantaina puhelinitse soittoa ell. ja käskettiin hakemaan antibiootit sekä tuomaan pissanäyte varalta jos onkin eturauhastulehdus. Pissanäytteessä näkyi sitten vähän bakteereja joten sai antibiootit joiden pitäis tehota siihenkin, jos eturauhastulehdus kyseessä. Lisäksi kipulääkettä ja Promaxia toinen tuubi. Näillä alkoikin sitten heti pelittämään homma, Velmu söi jo samana iltana ja tila alkoi kohentumaan.
   Vajaan viikon päästä herra kuitenkin oksensi uudestaan. Ja uudestaan. Oltiin kokeiltu jo syödä raakaa useampana päivänä. Komento takaisin ja palasin kypsään, ongelma katosi. Kokeilu pieni määrä raakaa, oksentelu alkoi uudestaan. Useampi viikko kypsää ja taas kokeiluna raakaa; oksentelu alkoi. Kotidiagnoosi: raaka ei enää käy; tai ainakaan hyvin hyvin pitkään aikaan.

Velmu saa siis nykyään uunin kautta ruokansa, lihoiksi jouduin valikoimaan nyt vähärasvaisempia ja kalliimpia joissa ei rustoja yms. härpäkkeitä jauhettuna sekaan. Seuraavan päivän annos aina illalla uunivuokaan 40 min. 200 C, sisältäen 500 g Musch jauhettua sian sydäntä + 200 g Hurja sian jauhelihaa/200 g Hurja jauhettua sian maksaa (kerran viikossa). Kalsiumin lähteeksi onneksi kelpasi Puhdas+ Kalsiumsitraatti kun luumursketta ei voi enää syöttää, harmi että siinäkin tulee hinta aika mukavaksi kun kuukaudessa menee purkki. Mutta pääasia että jotakin vielä löytyi mistä tuon ruokavalion saa koostettua. Kortisonin osuutta mahd. vatsavaivoihin pohdiskeltiin myös eläinlääkärin kanssa, suositteli Apoqueliin vaihtoa mutta hinta siinä sen verran paha tuon kokoiselle koiralle (180 e/100 tbl) että ei ole mahdollista siirtyä.

Pakollinen ruokapostaus

Pakkanen on taas päivitetty raa'alla, kiitos Vauhti-Raksun. Muuton jälkeen jouduin vaihtamaan paikallisesta eläinkaupasta tuonne liha-autolle asioimiseen kun en itse autoa omista että voisin käydä keskustasta. Onneksi ei tule paljoa kalliimmaksi ja nyt lumiseen aikaan voi ahkiolla kiskoa ruuat kotia (saa nähdä mitä niiden sulattua keksii....). Närrille ei kyllä tullut nyt otettua mitään kun rahatilanne ei antanut myöten, mutta onneksi sillä on vielä vanhoja jäljellä.

Tällä hetkellä raakoja löytyy:
- 2 kg sian luumursketta
- 2 kg jauhettua sian sydäntä
- 3 kg kokonaisia sian sydämiä
- 11 kg Kennelpakasteen sian jauhelihaa
- 20 kg Vauhti-Raksun sian jauhelihaa
- 2 kg karkeasti jauhettua lohta
- 400 g sika-nautajauhelihaa

Lisäksi Närrillä jäljellä vielä ainakin 1 kg Pure Chicken Delicious-tuorepuuroa ja 10 kg Maxi Rokkaa.

Kongit on otettu muuten pitkästä aikaa taas käyttöön, olin jo unohtanut kuinka käteviä noi on viihdykkeenä. Kunnolla syväjäädytettyjen syönnissä vierähtää tunteroinen molemmilla koirilla, hyvä keino saada rauhoittumaan vaikka kun tulee vieraita niin siitä pahimmasta hössötyksestä. Närri on saanut nyt molemmat kerrat täytetyn Kongin kun koirahieroja on tullut käymään, ja se on rauhoittanut makoilemaan syönnin jälkeen. Ennen arvon neiti on ollut hirveän levoton Velmua hierottaessa ja kitissyt vaan portin takana koko ajan. Kongin täytteenä käytän raakaa jauhettua lihaa tai kalaa (Velmulle toki vain sianliha käy), Pure-tuorepuuron oon kans todennut käteväksi sekä tietenkin märkäruokaa silloin harvoin kun sitä on ollut.

2 kg pötkö karkeasti jauhettua lohta odottaa "perkkaamista"

Kaksi XXL- ja yksi XL-koon Kongia täytettynä, loput
lohimössöstä 200 g annospusseissa pakkaseen

Velmun tilanne

Kokonaisvaltainen tilannepäivitys luvassa siis. Toisen bloginkaan puolelle en ole tainnut jaksaa selostaa koko vyyhtiä, varsinkaan kun tuon koiran kanssa tilanne elänyt koko ajan. Ikää herralla tuli nyt syyskuussa täyteen seitsemän vuotta, en olisi uskonut että tuo on näinkin pitkäksi jo elänyt.

Vielä on hymy herkässä <3

 Hieman terveyshistoriaa: vaivana ollut jo n. puolivuotiaasta asti atopia + ruoka-allergiat ja noin vuosikkaasta asti myös takajalat. Alle vuosikkaana panosteiitti monta kuukautta jolloin ontui kaikki jalat läpi. Lukuisia hiiva- ja bakteeritulehduksia korvissa ja iholla. Kortisonille siirtyi kokonaisvaltaisesti toukokuussa 2016 kun atopia ei pysynyt enää pelkällä ruokinnalla ja ulkoisella hoidolla (lääkepesut, rasvaus, ilmankostutin) aisoissa. Kesällä 2016 alkoi takajalkojen hervoton tärinä pienestäkin rasituksesta, joka onneksi hävisi magnesiumlisällä.

   Erityiskoira vaatii tietysti myös erityisruokavalion. Raakaruualle pari vuotta sitten siirtyessä Velmu oli jo allergisoitunut sekaruokinnan/kotiruokinnan aikana kaikille muille lihoille kuin sialle. Myöhemminkin olen yrittänyt kokeilla pieninä määrinä eri lihoja, mutta alkaa viimeistään muutamassa päivässä repimään korvia ja silmiä. Kaikki raakaruokinnan lisäravinteet pitää myös syynätä todella tarkkaan, että eivät sisällä täyteaineita jotka eivät sovi. Suurin osa koirien lisäravinteista on esimerkiksi tungettu täyteen hiilari- tai sokeripitoisia täyteaineita (tai ovat pitoisuuksiltaan naurettavia), joten ihmispuolen tuotteilla lähinnä mennään.

   Tällä hetkellä Velmun suhteen on muutama asia pohdittavana. Pari viikkoa herra on läähätellyt toisinaan voimakkaasti myöhään iltaisin hakeutuen lähelle. On myös röyhtäillyt välillä, joten epäilen närästäisikö. Toisaalta on myös järsinyt yhden varpaansa auki pitkästä aikaa, joten siihenkin voi sattua. Kolmas vaihtoehto nivelten kolotus päivän päätteeksi. Jos on närästystä niin joutunee miettimään siihen jonku närästyslääkkeen, koska ruokavaliosta lisätkin on jo niin karsittu ettei niitä voi muuttaa kun yhtään sen puhtaampia ei vaan yksinkertaisesti saa.
   Kortisonin sivuvaikutuksena voi myös ilmetä närästystä. Lihaksiahan tuo kortisoni on jo selvästi surkastuttanut Velmulta takajaloista ja nestepöhöä aiheuttanut kehoon. Kortisonin annostusta olen joutunut nyt talveksi kaksinkertaistamaan, siinä missä lumettomaan aikaan pärjäsi 4 mg Medrolilla joka toinen päivä joutuu nyt antamaan päivittäin yhden. Mutta katellaan nyt, eläinlääkäriin muutenkin nyt keväällä pitäisi varata aika ottaan veriarvot ja keskusteleen jatkosta.

On hää kommee.

   

   Päädyin vielä viimeiseen kokeiluun nivelravinteiden suhteen ja tilasin Velmulle ihmispuolelta glukosamiinia sekä proteiinista puhdistettua kalanmaksaöljyä. Tähän astisista nivelravinteista tullut kaikista jotain: koirapuolen omista hiivaa täyteaineiden vuoksi ja hevospuolen puhtaasta glukosamiini-kondro-jauheesta närästystä. Koirapuolen lohiöljyistä kutinaa. Tuotteiksi karsiutuivat Arthrobalans 750 mg glukosamiinisulfaatti (yllättävän hyvä löytö: 600 mg glukosamiinia per tabletti, 180 tabletin purkki 22,90 e) sekä Lysi-kalanmaksaöljy. Ajattelin antaa aamuruuan aikana nuo glukosamiini-tabletit ja iltaruuassa kalanmaksaöljyn niin näkee selkeämmin jos jompi kumpi aiheuttaa jotain, niin tietää jättää nopeammin pois oikean. Toivon mukaan edes toinen ois ny passeli, niin saisi nivelillekkin jotain sisäistä tukihoitoa.

Pikku pullan koettelemukset

Närrin laihis numero 58938 on taas virallisesti ohi! Neiti osallistui itsekin tosin talkoisiin kieltäytymällä syömästä/närppimällä ruokaansa (koska yhyy juoksut)... Saa olla kyllä tarkkana tuon kanssa, vyötärölle napsahtaa äkkiä jos saa ruuantähteitä turhan tiuhaan ilman että ottaa määrää pois ruuasta. Ja myöskin ruuan vaihdon yhteydessä, jos vaihtaa vahvempaan nappulaan/lihaan. Vielä kun tuo ahmanaattori ei ole mikään himpula rakenteeltaan muutenkaan, niin kilojen kanssa sitten vasta onkin kunnon karvatankki. Ja ruokaahan ei Närrin mielestä koskaan toki saa liiaksi... kunhan ei vaan ole tylsää omaa nappulaa. Hyi olkoon. ; )

Nappulana olen todennut meillä toimivan tuon herkästi pullaantuvan kanssa parhaiten noin max. 25/15 paikkeilla protsku-rasvaprosentit omaavat, niin ei tarvi mitään kalliita vähärasvaisia lihoja syötellä kaverina vaan voi huoletta ottaa sika-nautaa yms. halvempia ja rasvaisempia. Tällä hetkellä nappulana Maxi Rokkaa menossa, mutta sulavuus ruualla huono (maissi), joten vaihtoon menee. Hyväksi todetun Jeppe Kana-Riisin pariin taidamme palata, ellen innostu kokeilemaan jo kauan kuumottanutta ProBoosteria vielä välissä. 100 gramman päivävauhdilla tuo Rokan säkki kestää kyllä luvattoman pitkään vielä, onneksi ainoa joka siitä oikeesti kärsii on se joka joutuu keräämään ne jätökset pussiin...

PS. Uusi kamera kotiutui, luvassa siis vastedes muutakin kun kännykkäräpsyjä!

Lihashuoltoa

Velmulla kävi perjantaina pitkästä aikaa hieroja, edellisestä kerrasta olikin jo turhan pitkä aika. Hierojana meillä toimi RoiRexin urheilukoirahieroja. Velmulle uusi tuttavuus, mutta otti avosylin vastaan kuten aina naiset omassa kotonaan. ; ) Syy miksi varasin hierojan oli oikean takajalan supistuneet liikeradat ja potkaisee sillä välillä liikkuessa käyntiä vauhdikkaammin sivulle, varsinkin askellajia vaihtaessa. Selkään tullut myös taas pisteitä joihin kevyesti koskiessa lihakset värähtelevät. Kortisonikuurin takia oli aiemmin  vaikeuksia löytää hieroja (osa ei suostu hieromaan silloin) mutta nyt onneksi löyty. Löytöjä mitä tuli niin rintarangan lihakset tiukilla ja takajaloista myös, sovittiin jo seuraava hieronta 2 vk päähän. Mutta mitään turhan vakavia löydöksiä ei onneksi.

Herra sai kehuja hyvästä paksusta turkistaan ja lihakset vastaavat hyvin käsittelyyn, näkee kuulemma selvästi että koiraa aiemmin hierottu. Ja yhtä helppo "potilas" hierottavana kuin aina, vähän pitää välillä nostaa päätä ja katella ja korkeintaan yrittää suukotella tai kääntyä selälleen ränkistelemään jos tuntuu epämukavalta "hei elä viitti pliis hei". Hyvä Velmu. :')